Faija dyykkaa

Katselin perjantaina, kun naapuri teki muuttoa ja heitti ylimääräistä tavaraa suoraan roskikseen.
Mukana oli meidän pihalle jotain erittäin sopivaa, joten kysyin ettei vaan haittaa, jos vien omille maille.
Ei haitannut, joten rivaripiha sai jotain kivaa osakseen.

Nää on kyllä ihan supersiistit! En vaan tiedä, että olisiko näitä pitänyt käsitellä jotenkin, etteivät ihan heti mätäne maahan. Noh, aika näyttää tai viisaammat kertoo.

Juhannushulinoita ja paskoja kirppislöytöjä.

Juhannus tuli, oli ja meni.

Kaikinpuolin oli kyllä hieno juhla. Käytiin katsomassa kokkoa porukalla.
Naapurit lähti samoille mestoille ja pihaan olisi jäänyt toisen naapurin 5v. tyttö yksinään leikkimään, joten me otettiin yksi askel lisää aikuisuuteen ja pyydettiin hänet mukaan, jos saa vanhemmiltaan luvan. On muuten aika rankkaa pitää huolta toisen lapsesta, tai tarkoitan että stressaavaa, koska jos jotain sattuu niin...
Tyttö käyttäytyi kuitenkin erittäin hienosti ja totteli kun jotain sanottiin, vaikka äitinsä sitä vähän epäilikin.
Luvattiin, että pääsee mukaan jatkossakin joillekin reissuille, jos noin hienosti käyttäytyy.

Olen itse nähnyt kokon viimeksi n. 10 vuotta sitten ja sillon se oli kyllä vedessä. Luultavasti se jossain vielä onkin, mutta täällä se näyttäisi olevan maalla. Aika tylsää, vaikka en minä ymmärrä, että miksi sen vedessä pitäisi juuri olla. Ehkä kun siihen on pienenä tottunut, niin ei nyt ymmärrä tätä.

Sitten tehtiin mahdottoman hyvä kirppislöytö facebookissa. Uudenveroinen Manduca aika kohtuulliseen hintaan, vaikka vähän lisää rahaa kun olisi laittanut tiskiin, niin olisi saanut uudenkin. Kierrätys on kuitenkin pop, mutta joskus sitä astuu paskaan, kun omistaa hyvän sydämen ja siniset silmät.

Myyjä vakuutteli, että on uudenveroinen ja kaksi kertaa käytetty, mutta nyt myyntiin, koska poika ei tykkää siinä olla. Sovittiin kaupat ja kävin hakemassa Manducan hänen kotoaan.
Oli alkuperäisessä pakkauksessa ja meillä oli hiukan kiire, joten rahat sulle, paketti mulle oli homman nimi.
Päästiin kotiin ja kun meidän piti Manducaaa käyttää, niin huomattiin, että se on ihan täynnä pieniä homeläiskiä. Ajattelin ensiksi, että kyseessä on lika, tai jotain mikä pyyhkimällä lähtisi, mutta ei. Siinä on ja pysyy.

Ajattelin, myyjä varmasti ymmärtää, että tämä kauppa on purettava ja meidän on saatava rahat takaisin.
Ei, näin ei todellakaan käynyt, vaan myyjä kertoi että home on meillä tullut muutamassa päivässä ja kauppa ei tule peruuntumaan. Ei ollut kiinnostunut tippaakaan myöskään siitä, että aion tehdä asiasta ilmoituksen.
Eikä sekään kyllä ole ihme, eihän siitä mitään saa kuitenkaan, vaikka ilmoituksen tekee.

Aamuvirkku poika ja kateellinen isä

Tänään taas sataa, eikä poika ymmärrä että sade on pahasta ja ihminen sokeria. Pihalle olisi päästävä.
Eelis on yleensä 10 minuutissa heräämisestä aivan pirteänä ja valmis päivän rientoihin.
Oli kello sitten 5:34, tai 6:55. Onneksi herääminen tapahtuu yleensä vasta kun kello lyö 7:00, mutta poikkeuksiakin on.

Itsellä menee se 10 minuuttia kompuroida makkarista keittiöön. Sitten pitäisi vielä keittää kahvit, istua, juoda kahvit, herätä ja en silti ole vielä valmis mihinkään. Kun lopulta saan silmät edes vähän auki, niin muistan kylppärissä olevan pyykkivuoren, tiskipöydän tiskivuoren ja miljoonat lelut lattialla. Pakko siivota.

Kello tulee 11, pyykkikone lopetti juuri pyörimisen ja ennen ku kerkeän aukaista edes luukkua, on kone päällä taas.
Poika perhana! Suljen kuitenkin koneen, aukaisen luukun ja tajuan, että kone kerkesi laskea jo vedet vaatteiden päälle. Ei muuta kuin uusi kierros.

Tämä aamu on kuin painajainen.
Tähän on mahtunut niin paljon iloa ja kiukkua, että tunnemyrkyn perusteella voisi epäillä pojan olevan raskaana toisin ku naisen.

H&M henkselipöksyt

H&M t-paita

Operaatio H&M

Eilen vietiin poika koko päiväksi hoitoon, että päästään itse ostoksille ja syömään.

Neljä kirpputoria ilman saalista kiertäneenä joutui olemaan vähän pettynyt.
Joko vaatteet oli samoissa hinnoissa kuin kaupassakin, tai sitten ne oli muuten tylsiä/huonokuntoisia.

Hämeenlinnan H&M oli hieman pettymys, vaikka se tämän shoppailupäivän osittain pelastikin.

Vaatteita oli kyllä ihan kivasti, mutta pirteät värit olivat ilmeisesti menneet johonkin toiseen liikkeeseen.

Ehkä nyt on aika siirtyä internetiin tilailemaan myös lapselle vaatteet.

Tällaisia sieltä kuitenkin tarttui mukaan..

Ylläolevien vaatteiden lisäksi mukaan lähti yhdet shortsit, t-paita ja henkselifarkut, mutta laitan niistä kuvaa myöhemmin, kun eksyvät poitsun päälle. Hintaa näille kertyi ~50e.

Kamera on alkanut myös temppuilemaan ja kuvien laatu on jotain ihan käsittämätöntä. Onneksi posti taitaa seuraavalla viikolla kiikuttaa laatikkoon 50mm/1.8, jolla pitäisi laadun ainakin vähän parantua.

Jos ei, niin täytyy varmaan hakeutua valokuvauskouluun! ;)

Tuttitaivas ja kostoretki

Meillä oli eilen keskustelua pojan tutinkäytöstä ja siitä, että otetaanko pojalta nyt tutit pois.
Toisaalta tuli heti komennus takaisin, että tutteja ei missään nimessä voi nyt ottaa pois, koska tammikuussa tulee tuttikateus, kun uusin tulokas syntyy. En uskonut!

Illalla kerroin Eelikselle, että mikäli nyt nukahtaa ilman tuttia, niin ne on aamulla kadonnut, tuttitaivaaseen.
Poika nukahti ilman tuttia ja juoni oli valmis.
Eelis on varmasti miettinyt koko yön kostoretkeään ajatellen, "Tuo äijä vei minun tutit ja minä sille vielä kostan!"

Herään kello 6:45 siihen, että poika on minun päällä ja minä olen märkä.
Sekunnin murto-osassa ymmärrän, että poika on juuri pissannut päälleni ja teen varmasti maailmanennätyksen siinä, kuin nopeesti voi herätä ja nousta sängystä.

Onneksi olin illalla laittanut kahvinkeittimen valmiiksi, sillä muuten asunnossa olisi ollut räjähdysherkkä aamu.

Näillä eväillä tähän päivään! Ulkona sataa, poika kiukuttelee ja elämä hymyilee.

Minä, Me, Blog.

Sanotaan, että ensimmäinen viesti on tärkein. Tähän pitäisi yrittää kertoa jotain mielenkiintoista, jotta joku vielä palaisi tänne toisenkin kerran.

Olen aina ajatellut, että bloggaus on naisten juttu ja miehet salaa lukevat niiden hömpötyksiä.

Ehkä asia on näin, ehkä ei. Ajattelin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja katsotaan kuinka kauan oma innostukseni riittää. En aio tehdä tästä pakollista, vaan rennosti ja varmasti.

Olen 25-vuotias koti-isä 10.2.2012 syntyneelle pojalle ja toinen lapsi syntyy tammikuussa.

Blogi tulee siis keskittymään näihin pieniin ihmisiin, meidän arkeen ja ajatuksiin isyydestä.

Tervetuloa seuraamaan!